PetraBettina

Ollaan tehty Tinskun kanssa välillä äiti-lapsi-jumppaa kotona. Aika harvoin kun Tinsku antaa äidin treenata ihan itsekseen. Ajateltiin tehdä teille hieno treenivideo meidän yhden päivän jumpasta, mutta koska tuli tietoteknisiä ongelmia, niin saatte tyytyä huonolaatuisiin kuviin. Pahoittelut siitä. Katsotaan sitä videota sitten ensi kerralla!     1. Tuolilta nousu Lämmittelynä tuolilta ylös nousu 20-30 kertaa      2. Tuolilta nousu nostolla x 10   Ei onnistu ihan pienten vauvojen kanssa, mutta Tinskulle tämä on lempiliike! Keskivartalo tiukkana, paino tukevasti kummallakin jalalla.     3. Kapea kyykky x 20   Polvet ja varpaat samaan suuntaan, selkä suorana. Jalat hieman lantiota leveämmässä haara-asennossa.     4. Leveä kyykky, pieni pito alhaalla x 20   Edellistä asentoa hieman leveämpi jalkojen asento. Pieni aukikierto jaloissa, selkä suorana. Niin alas kuin pääset, parin sekunnin pito ja ylös.     5. Lantionnosto x

    Viisi kuukautta on hujahtanut ohi. Tuntuu kuin Tinka olisi syntynyt eilen, mutta samalla tuntuu, kuin hän olisi ollut meillä aina. Itse yritän saada aikaa pysähtymään, jotta voisin ikuisesti nauttia tästä hetkestä. On sanomattakin selvää, että elämä on muuttunut, mutta mitä kaikkea viidessä kuukaudessa on sitten ehtinyt tapahtua? Tinkasta on kasvanut jo ihan "iso" tyttö. Hän tarkkailee ympäristöään ja yrittää tarttua kaikkeen näkemäänsä. Jos tarttuminen onnistuu, on seuraava siirto laittaa esine suuhun. Suuhun pitää saada kaikki mahdollinen, mutta tutti sinne ei kelpaa. Oma sormi on huomattavasti parempi vaihtoehto. Tinka on myös kova juttelemaan ja hän testailee millaisia erilaisia ääniä hän oikein osaakaan tehdä. Viime aikoina hän on löytänyt varpaansa, mutta vielä niitä ei saada ihan suuhun asti. Yöunille meno saattaa onnistua nykyään jo iltakymmenen maissa, mutta vaatii äidiltä noin puolentoistatunnin läsnäoloa, sillä ensimmäiset tunnit pitää säännöllisi

Äidin ykkösasia on tietysti huolehtia lapsesta. Mutta samalla pitäisi huolehtia myös itsestään. Hyvinvoiva äiti jaksaa varmasti paremmin vauva-arjessa. Olen itse ollut siitä onnellisessa asemassa, että en ole kärsinyt minkäänlaisesta alakulosta synnytyksen jälkeen ja olen koko ajan saanut myös nukkua varsin hyvin. Väsymys varmasti vaikuttaisi hyvinvointiin huomattavasti. Mistä tuore äiti sitten löytää hyvinvointia itselleen?     Itselle liikkuminen on aina ollut tärkeää ja nyt kun liikkumaan pystyy taas suht mukavasti ilman raskauskiloja, on treenaaminen varmasti ykkösasia omassa hyvinvoinnissani. Päivittäiset kävelylenkit ovat lähinnä ulkoilua ja pään tuuletusta, mutta tunteja ohjatessa pääsee kunnolla hikoilemaan. Aivan mahtavaa on ollut myös olla mukana tiimin toiminnallisissa treeneissä kerran kuukaudessa. Tällöin on päässyt kunnolla haastamaan itseään. Olen yrittänyt tehdä myös kotitreenejä, mutta ne ovat onnistuneet varsin vaihtelevalla menestyksellä. Aika harvoin nimitt

Viime vuotta lukuun ottamatta olen joka vuosi jo monien vuosien ajan haastanut itseäni jotenkin fyysisesti. On ollut fitnesskisoja, kilpa-aerobicia ja yksi puolimaratonkin. Halusin keksiä tällekin vuodelle jotakin haastetta. Syksyn fitnesskisoihin tuskin jaksaisin valmistautua (no heh heh...) ja Yyterin puolimaratonkin saattaa tulla minulle liian äkkiä, joten kehittelin hieman leppoisampaa haastetta. Tavoitteena on siis tehdä vuoden aikana 200 vaunulenkkiä Tinskun kanssa. Tavoite otetaan tosissaan, mutta ei vakavasti. Haastoin Instassa ja Facessa ihmisiä mukaan ja muutama ilmoittautuja tulikin! Ryhmäpaine on välillä hyvä asia. Lenkin vähimmäispituus on 30 minuuttia ja sen saa toki tehdä ilman vaunujakin. Tervetuloa mukaan! Vuoden ekalta lenkiltä 1.1.2016 Pakkasella pitää varustautua lämpimiin vaatteisiin! Palasin nyt säännöllisesti ohjaamaan tunteja ja huomasin heti, ettei kunto ole vielä entisellään. Pelkkä kävely vaunujen kanssa ei kuntoa kovin paljoa nosta. Nyt

Tehtiin vuodenvaihteen jälkeen pari kotimaan reissua koko perheen voimin. Naureskeltiin puolison kanssa, että onhan tämä reissaaminen nyt hieman erilaista kuin ennen, kun kuljettiin kahden. Ei tarvinnutkaan miettiä, että otetaanko bilevaatteita vaan lähinnä että kuinka monella vaipalla sitä pitää varautua. Muutenkin kassi täyttyi Tinkan vaatteista (varmuuden vuoksi noin sata vaatekertaa mukana), vaipoista, parista pyyheliinasta, harsoista, leluista ja kantorepusta. Lähdimme Helsingin reissulle junalla, josta olimme varanneet perhehytin. Se osoittautui aivan loistavaksi! Siellä mahtui seisoskelemaan, kun Tinsu ei enää jaksanut olla paikallaan ja siellä sai myös syöttää ihan rauhassa. Syöttämisestä tulikin mieleen tämä Teri Niitin "imetyskohu" ja mietin tuossa, että olen kyllä syöttänyt Tinsua ihan rauhassa aika monessa paikassa, junan lisäksi nyt myös mm. kahvilassa, lounasravintolassa, muissa ravintoloissa, kolmessa eri jäähallissa, Kiasmassa, diakonialaitoksella, terveyske