PetraBettina

Olen jo aiemminkin maininnut, ettei raskaudessa juuri mikään ole ollut sellaista kuin alun perin ajattelin. Ei myöskään siis liikkuminen. Olin tavannut ihmisiä, joita raskaus ei ollut juuri yhtään hidastanut ja jotka olivat suurin piirtein suoraan ryhmäliikuntatunnilta siirtyneet synnytyssalin puolelle. Ajattelin olla itsekin tällainen. Että tekisin töitä loppuun asti ja jumppailisin vatsankin kanssa normaalisti. Niin, no näinhän ajattelee vain ihminen, jolla ei vielä ole kokemusta raskaudesta. Nyt tiedän, että jokainen raskaus on yksilöllinen ja on vain mentävä tilanteen mukaan. Alkuraskaus oli todella raskasta aikaa. Pahoinvointi oli jatkuvaa ja todella voimia vievää. Olisin halunnut nukkua 22 tuntia vuorokaudessa ja käyttää loput kaksi tuntia syömiseen. Mikään ei tuntunut helpottavan oloa ja päivät olivat yhtä taistelua nukahtamista ja oksentamista vastaan. Kaikki energia meni vain pakollisista töistä selviytymiseen eikä minkäänlainen muu fyysinen toiminta tullut kuuloonkaan. Ohja

Huomasin jälleen kaupassa käydessäni miten parkkiintunut olen tiettyihin ostoksiin. Tietyt asiat kulkevat ruokavaliossa mukana kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, kaupassa käynti ainakin sujuu suhteellisen nopeasti. Tai sitten ei. Yleensä nimittäin vasta kaupassa mietitään, että mitä ruokaa sitä viikolla tehdään. Ja päädytään usein siihen, että kertaalleen jauhelihaa, kertaalleen kanaa ja sitten ööö... oliko sitä jotain muitakin vaihtoehtoja? Olen aika rento ruokailija. En jaksa hifistellä oikein mistään, sillä koen että ruokavalio on aika laaja kokonaisuus, jota ei voi pilata tai pelastaa yksittäisillä asioilla. Tykkään tavallisesta ruoasta; spagetista ja jauhelihakastikkeesta, riisistä ja broilerista, kiusauksista, salaateista ja laatikoista. Syön aina aamulla puuroa. Aina. Syön päivittäin hedelmiä ja marjoja, mutta liian pieniä määriä kasviksia. Juon aterialla rasvatonta maitoa ja tykkään maustetuista kivennäisvesistä. Ravintolassa juon aina oikeaa