PetraBettina

Kevään Fitness Classicista paukahti suora SM-kisapaikka ja ensimmäiset ajatukset olivat, että syksyyn jatketaan. Onhan se huomattavasti mukavampi valmistautua suoraan SM-kisaan kuin miettiä pääseekö karsinnoista eteenpäin. Kisasuunnitelmat tältä vuodelta on nyt kuitenkin hylätty eli SM-kisoissa minua ei sittenkään nähdä. Mielenkiintoista on ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseen. Kisaamisesta kyselevät nimittäin tutut, puolitutut ja vähän tuntemattomatkin. Osa ihmisistä ihailee, että onpa hienoa että osaat kuunnella itseäsi. Osa toivottaa hyväntahtoisesti tsemppiä treeneihin ja kehottaa palaamaan entistä kovempana ensi vuonna. Osa ehkä hykertelee tyytyväisenä, että nyt jaksan keskittyä muuhunkin kuin kisoihin. Ja osa ei ymmärrä. Ei sitten ollenkaan. "Siis miksi et kisaa?" "Eikö nyt kannattaisi kisata?" "Ai miten niin olet väsynyt?" Aluksi yritin selittää syitä päätökselle, mutta nyt tekee lähinnä mieli tokaista, että kokeilepa kuule

Kesäkuu on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin ystävän polttareita ja nautittiin elämästä. Samalla tankattiin Vierumäen leiritystä varten. Vierumäen leiri alkoi kuntotesteillä, joista sain hyvin pitkälti tulokset sarakkeesta erinomainen. Tosin ilmeisesti maratoonariksi ei kannata ryhtyä, sillä vaikka hapenottokyky oli erinomainen, niin kuntoindeksi oli "korkean" painon vuoksi vain hyvä . Tämä siis painoindeksillä 24. Tämä nyt ei minua haitannut (paitsi että onhan tuo katoavaa tuo kisakunto), mutta sen sijaan lonkkien liikkuvuus oli aikamoinen järkytys. Niiden osalta tulos taisi olla melko huono. Lihaskuntotestit sen sijaan näyttivät erinomaista. Leirillä saimme tutustua vesijuoksuun, kuntonyrkkeilyyn, kehonhallintaan, TRX-treeniin sekä kehonhuoltoon. Lisäksi vierailimme Flow Parkissa. Kaikki lajitutustumiset olivat hyviä, ohjaajat erinomaisia ja lajit tuntuivat mukavilta. Eniten tykästyin kuitenkin TRX-harjo

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kyllästynyt fitnekseen. Olen myös kyllästynyt julkiseen keskusteluun, jota lajista käydään. Lehdissä ja blogeissa kirjoitellaan siitä miksi lajia harrastetaan, miksi sitä ei harrasteta ja mitä riskejä siitä voi seurata. Anteeksi, mutta mitä ihmettä? Miksi kenelläkään kuntosalilla käyvällä olisi tarvetta alkaa kirjoittamaan siitä miksi EI harrasta lajia ja miksi laji ei ansaitse arvostusta? Se on vähän sama kun lenkkeilevät ihmiset alkaisivat kirjoittaa tekstejä siitä, miksei kannata juosta maratoneja, vaikka lenkillä käykin. Että onhan se maraton niin kova rypistys elimistölle, että ei nyt enää niin terveellistä ole. Mikä ihmeen tarve on alkaa mollaamaan lajia, jota ei ole ikinä harrastanut? Mikä tässä lajissa on, että se herättää niin kovia tunteita? Ymmärrän huolen syömishäiriöistä, mutta syömishäiriöt koskettavat monia muitakin urheilulajeja. Tällaiset asiat on aina otettava huomioon, lajissa kuin lajissa. Monet lajit vaativat kohtuullisen tark