PetraBettina

Asiat ovat eri tavalla kuin viime syksynä. Kunto on tänään lähes sama kuin viime syksynä kisapäivänä. Ja tässä on vielä 7 viikkoa aikaa tehdä töitä. Eli tällä kertaa kroppa toimii paremmin enkä usko, että kisaviikkoa tarvitsee tänä keväänä viettää pehmeää kuntoa kauhistellen. Mikä sitten on muuttunut? Ensinnäkin erilaiset työkuviot varmasti auttavat. Syksyllä tein kahdeksasta neljään töitä ja ohjasin illat. Tästä syystä heräsin treenaamaan aina joskus aamuyöstä. Eväät sun muut tein illalla myöhään, kun pääsin ohjauksista kotiin. Ei vaan jaksanut. Yksinkertaisesti se kaikki oli liikaa. Kuvittelin jaksavani hampaat irvessä, mutta lopputulos oli mitä oli. Näköjään tämä ikä ei tuo viisautta mukanaan ;) Nyt työt ovat epäsäännöllisiä ja vaikka osa päivistä on hervotonta paikasta toiseen juoksemista, niin niitä leppoisia päiviä mahtuu mukaan paljon enemmän. Treenit saa sovitettua mukavasti viikkoon ja ohjauksia on sopivasti. Suurin muutos tuntuu silti tapahtuneen mielessä ja asenteessa

Olen kovasti pohtinut erilaisia stressinhallintakeinoja tässä viime aikoina. Tiedostan nimittäin, että olen aivan liian kova stressaamaan ja ajamaan itseäni piippuun. Koska haluaisin olla työkykyinen ja innokas urheilija vielä vuosia, niin olen todennut että jotakin asialle pitää tehdä. Ihan oikeasti tehdä eikä vain puhua asiasta. Ongelma on se, että kun alan stressaamaan, en pysty lopettamaan sitä hetkeksikään. Ajatukset kiertävät samaa rataa päivät, illat, yöt ja aamut. Samalla huononee nukkuminen, pahenee väsymys ja alkaa ketutus. Lopputuloksena on ylivireystila, jossa ärsyttää kaikki eikä elimistössä enää toimi mikään. Siinä tilassa en pysty rauhoittumaan vaan käyn koko ajan kierroksilla. Olen saanut joitakin vinkkejä stressinhallintaa ja palautumista varten (lisääkin otetaan vastaan) ja joitakin tulen varmasti kokeilemaan. Niistä lisää sitten myöhemmin. Aloitin stressistä luopumisen kuitenkin viikonloppuna irtautumalla hetkeksi tyypillisestä arjesta lähtemällä Kuopioon. Oikein

Miksi täällä ei tapahdu mitään? Siksi, että minun elämässä on pienimuutoinen kaaos. Kaaos taas johtuu siitä, että aloitin uuden, osa-aikaisen työn, joka työtuntien lisäksi vie hirvittävästi suunnitteluaikaa. Ja koska kaikki tapahtui varsin nopealla aikataululla, meni tämän viikon illat, yöt ja kaikki pienetkin vapaat välit työjutuissa. Sama tulee jatkumaan vielä tulevat pari viikkoa, mutta sitten luulen, että helpottaa. Työn ollessa osa-aikainen on minulla tietysti pari muutakin osa-aikaista työtä ja koska niitäkin pitää hoitaa samaan aikaan, niin kalenterin kanssa on ongelmia. Valitettavasti vielä lähes kaikki työni seuraavat kotiin asti eli vapaata ei ole nyt käytännössä koskaan. Tähän kun on yrittänyt yhdistää kovan treenaamisen, niin hieman on ollut ongelmia. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Alkuviikosta tyydyin muutamana päivänä vain ohjauksiin, mutta loppuviikosta pääsin taas myös salille. Ja onpahan tehty hyviä treenejä! Nyt kaiken kaaoksen ja stressin keskellä sali on