PetraBettina

Tämä ei liity yhtään mihinkään eikä ole kovin tärkeää, mutta pakkohan tämä oli kirjoittaa. Täysin off-topic. Viimeiset 15 vuotta olen seurannut kaikki mahdolliset Ässien matsit paikan päällä. Seisomakatsomossa on hikoiltu kerta toisensa jälkeen. Siellä on seisottu myös sateisina marraskuun tiistai-iltoina, kun tungoksesta ei ole ollut tietoakaan ja peli on näyttänyt joltain muulta kuin jääkiekolta. Kausi kauden jälkeen on mietitty onko meidät Ässien kannattajat tuomittu päättämään kausi pettymykseen? Miksi aina jäähallin polkua alas kulkiessa päällimmäisin tunne on ollut vitutus? Miksi Suomen parhaalle kiekkoyleisölle ei suoda menestystä? Silti niissä peleissä on käyty. On ajettu vieraspeleihin, on mm. ajettu Kuopiosta Vaasaan ja Poriin varmistamaan, ettei Sport vie meidän liigapaikkaa. On kuljettu ympäri Suomea Ässäpipossa, vaikka sijoitus runkosarjassa olisi ollut kaikkia muita heikompi. On hankittu paitaa, pipoa, pyyhkeitä, koruja, kaulahuiveja, mukeja, lippuja ja ties mitä fani

Sain tänään Y-tunnuksen eli tästä se yrittäjän ura sitten lähtee! Toimitilan kunnostus olisi ensimmäisenä tiedossa, jotta olisi paikka, jossa ottaa asiakkaita vastaan. Ja onhan tässä muutenkin tätä hommaa vielä ennen kuin pääsen toden teolla itse asiaan. Pitää hommata kalusteita, tietokone, puhelin, materiaaleja sekä hoitaa paperihommia. Mutta melkoisen hyvä fiilis kyllä on. Dieetin suhteen kaikki myös ok, ensimmäinen femma tiputettuna. Ja ihan kyllä huomaa vaatteissaan, että viisi kiloa on poissa. Pystyy pukeutumaan farkkuihin ja silti hengittämään, positiivista! Dieettisapuskaa Lihastohtori kirjoitti viime viikolla yhdessä Jan Verhon kanssa aiheesta Ravinnon ajoitus ja palautusjuoman proteiinin määrä. Artikkeli oli täynnä asiaa mutta jakaessani sen facebookissa, syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Ystävääni ärsytti jutussa virke "40 kiloinen nainen ei tarvitse kevyen trikoiden esittelyjumpan jälkeen yhtä paljon proteiinia kuin 120 kiloinen ammattilaisbodari laattaukseen

Huoltajan kuvakulma Fitness Classic Helsingissä takana ja olipahan hieno reissu! Valmennettavani ja hyvä ystäväni Marjo vei bikinin lyhyen (-158 cm) sarjan ja voiton päälle tuli vielä paikka EM-kisoihin. Melkoisen upea saavutus. Töitäkin voiton eteen on kyllä tehty, josta kaikki kunnia urheilijalle itselleen. Yhteistyömme on kuitenkin toiminut hyvin ja tästä on hyvä jatkaa kohti EM-kisoja ja muita tulevia koitoksia. Helsinkiin lähdimme jo perjantaina aamusta ja kilpailijakokouksen lisäksi ohjelmassa oli, mitäpä muutakaan kuin värin maalaamista. Siinä se aika rattoisasti aina kisaviikolla sujuu. Lauantaina kuntotsekkaus ja vähän riisikakkua koneeseen, lepäilyä, valmistelua, odottelua. Kisapaikalla aika menee lähinnä odotteluun. Samalla bikinien tsekkausta, hieman öljyä pintaan, bikiniliimaa, pumppailua ja fiilistelyä. Kisan jälkeen olikin sitten helppo hymyillä. Mahtava fiilis taisi olla kummallakin. Olen todella onnellinen Marjon puolesta. Kaikki tsemppi hänelle vielä jatk

Viime viikonloppuna vietettiin kolme tiukkaa treenipäivää Les Millsin BodyPumpin merkeissä. BodyPumphan on laji, jota olen pitkään vierastanut. Olen varmasti  kommentoinut sitä vähemmän mairittelevilla adjektiiveilla ja vannonut pysyväni pois ohjaajan paikalta. No, never say never. Jos ajattelen että haluan saada lisää haastetta ohjaamiseen, niin mikä siihen paremmin sopisikaan kuin Pump! Ei siksi, että sen tekniikka olisi erityisen haastavaa tai koreografia hankala opetella, ne ovat minulle melko helppoja, vaan siksi että lihaskestävyyteni on huono. Jos tekee salilla max. 15 toiston sarjoja, on melkoinen shokki mennä tunnille, jossa tehdään 900 toistoa 50 minuutissa. Painot ovat pienet mutta polte hirmuinen. Tai no, niinhän minä niistä painoista luulin. Koulutukseen mennessä minulla oli rintakappaleessa yhteensä kymmenen kiloa painoa eli vitoset päissä. Tällä sain hyvän poltteen rintaan, koska sarja on pitkä. Koska jo tämä tuntui hieman tuskaiselta, ajattelin etten pysty painoja l

Ennen dieetin alkua vietettiin lomaa. Lomaa, joka kului lähinnä syöden. Tätä neuvoa noudatettiin.  Alkupalat... Vierailtiin Helsingissä, Silja Serenadella, Tukholmassa ja Kuopiossa. Kuopiossa sentään myös treenattiin, joten ei ollut täysin porsastelureissu. Serenaden ruokaa pitää kyllä kehua, sillä yleensä en buffet-pöydistä välitä. Tavallisesti ne sisältävät runsaasti kalaa, jolloin kala-allergisen alkupalat jäävät melko pieniksi ja sitten suppean lämpimän ruoan valikoiman. Mutta nyt myös meille kalattomille oli runsaasti hyviä alkupaloja tarjolla. Ja seuraavan illan ravintolaillallinen laivalla oli myös oikein maistuva. Viimeisenä sunnuntaina ennen dieettiä syötiin perhepäivällisellä alkuruoaksi salaattia pekonilla, krutongeilla ja uppomunalla, pääruoaksi pihviä naudasta sekä porsaasta ja valkosipuliperunoita ja jälkiruoaksi marenkikakkua. Kotiin illaksi hankitut suklaat sai kyllä suosiolla viedä seuraavana päivänä anoppilaan :)  Dieetillä on hyvä olla.   J