PetraBettina

Eilinen urheiluravitsemusseminaari tarjosi mielenkiintoisia puheenvuoroja ja ravitsemusajatuksia monelta kantilta. Pääasiassa paino oli huippu-urheilussa mutta tietyssä määrin samoja seikkoja voi soveltaa myös amatööriurheiluun. Se mitä ihan käytännön ravitsemusasioista puhuttiin, niin niistä minulle tuli vahva tunne siitä, että fitnesslajeissa ravitsemus on kyllä äärettömän hyvillä kantamilla. Tai sitten minä vain olen törmännyt sen verran hyviin valmentajiin ja urheilijoihin, että niin minusta tuntuu. Fitnesslajeissa pääpaino on kehon rasvamassan pudottamisella, joka tapahtuu suurelta osin ruokavalion kautta. Tällöin pitää ymmärtää miten ihmiskeho toimii ja miten säilyttää lihasmassa painon pudotessa. Muutenkin pitää ymmärtää ravitsemuksen suuri merkitys mm. lihaskasvussa ja palautumisessa, sillä laji perustuu kehon koostumuksen ja tasapainoisuuden arviointiin. Kukaan fitnessurheilija ei taatusti harrasta lajiaan vain salilla käyden vaan aina ruokavalio on kuvassa mukana. Ja vaikka

Akuutti uutisoi keskiviikkona Itä-Suomen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin D-vitamiinivalmisteiden todellisia vitamiinimääriä. Nehän eivät läheskään kaikissa vastanneet purkin kyljessä ollutta numeroa. Muutamasta valmisteesta ei löytynyt ollenkaan D-vitamiinia, mikä on kyllä varsin mielenkiintoista. Nämä olivat vielä suurimman vahvuuden valmisteita. Suosittelen katsomaan listan tutkituista tuotteista, löytyy ainakin Ylen sivuilta. Tämän vuoksi en juurikaan vieraile luontaistuotekaupoissa, sillä mistä sitä tietää mitä ne tuotteet pitävät sisällään ja mitä eivät. Että edelleen mieluummin siitä ruoasta ;)     Tällä viikolla tutkailin itse puhelimesta löytynyttä Sports Tracker -palvelua. Olipahan mahtava! Ohjelma kertoo lenkillä kuluneen ajan, matkan, sen hetkisen nopeuden, keskinopeuden sekä arvioi energiankulutusta (tosin omasta mielestäni kyllä varsin yläkanttiin..). Samalla näkyy kartta, joka näyttää missä milloinkin menet (ei eksy jos lähtee lenkille vaik

Matkustaminen on nykyään hirmu helppoa. Viime viikonloppu vietettiin ystävän kanssa Tukholmassa, kun tajuttiin, että Blue1 lennättää meidät suoraan Porista Tukholmaan reilusti alle tunnissa. Tukholman päässä heti lentokentän oven edestä bussiin, jolla keskustaan. Bussi huristi Tukholman rautatieasemalle aivan hotellimme ohitse, joten viiden minuutin kävelymatka hotellille sujui ilman karttaa. Mahtavaa. Joe & the Juice Ystävän toiveesta pistäydyttiin vasta avatussa Joe & the Juice -raflassa. Paikasta saa siis vastapuristettua (todellakin, mehu tehdään kokonaisista hedelmistä siinä silmien edessä) mehua ja sandwichejä. Omassa mehussa erityisen paljon kiiviä, oikein maukasta! Leipäni taas sisälsi Serranon kinkkua ja mozzarellaa, ystävällä avokadoa. Suosittelen kokeilemaan, mikäli Joe & the Juice kävelee teitä vastaan jossain päin maailmaa. Reissun tarkoituksena oli vain shoppailla ja ottaa rennosti. Lähinnä päästä hetkeksi arjesta pois ja olla tekemättä mitään. 

Olen kadottanut vetoremmini jonnekin. Tai itse asiassa vain toisen. Treenikassista löytyy yksi remmi, ei mitään hajua mitä sille toiselle on tapahtunut. En ole muistanut hankkia uusia, mikä oli eilen selkätreenissä mukava yllätys.. Piti siis tehdä selkätreeni ilman remmejä, vaikka yleensä käytän niitä kaikissa liikkeissä. Treeni näytti joka tapauksessa tältä: Ylätalja kapea x5 Vipuvarsiveto ylhäältä x 4 Alatalja kapea x4 Ylätalja niskan taakse x3 Jumppapallolla rullaus jalat suorina Vatsakeinu 5 kg painon kanssa Hyvin simppeliä. Pull down jäi vielä tekemättä, kun alkoi olla taljalla ruuhkaa (minun hermot ei kestä jonottamista yhtään). Ja voitteko uskoa, että minun selkä on aivan älyttömän kipeä! Mitä ihmettä? Joskus ilmeisesti tuntumaan keskittyminen kannattaa, vaikka painomäärät eivät päätä huimaisi! Mahtavaa. Hyviä treenejä kaikille!  Ravitsemusterapeutti sai kukkasia; chilikukkasia!

Mahtavaa, viikonloppu edessä! Huomenna olisi tarkoitus kestitä kavereita, joten kohta alkaa pieni leipomishetki. Tarkoituksena olisi väsätä juustokakku, kinkkupiirakka ja kenties unelmatorttu. Viime viikonloppuna kokeilin suklaapähkinänougatpaloja (sellanen pikku yhdyssana), mutta niistä ei tullut mitenkään erityisen herkullisia. Juustokakku sen sijaan on aina hyvää! Katselin juuri netistä Helsingin yliopistossa pidetyn Studia Generalia -yleisöluennon, jossa puhuivat apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen ja professori Marina Heinonen. Hieman kyllä sen jälkeen mietityttää kannattaako tuota kahvileipää alkaa leipomaan, mutta eiköhän sitä juhlatilaisuuksissa voi hyvällä omatunnolla syödä. Mutta onhan se huolestuttavaa, että suomalaiset miehet ovat 70-luvulta lihoneet 10 kg ja naiset 5 kg. Aikamoisia lukuja. Erittäin mielenkiintoista on myös nykyinen trendi erilaisista ruokavalioista ja terveysvaikutteisesta ruoasta. Tästä asiasta puhui erittäin hyvin professori Heinonen. Hän pohti sam

  Siäl oli joo (porin murteeni ei muuten kuulemma ole vieläkään palautunut, vaan puheessa on edelleen savolainen nuotti, näyttävät menevän ihon alle nuo savolaiset..). Käytiin Satakunnan museossa katsomassa porilaisesta urheilusta kertova Siäl o peli -näyttely. Hirveästi uutta tietoa ei tullut, mutta ihan mielenkiintoinenhan tuo oli. Sitä vaan jäin miettimään, että minähän vuonna voidaan järjestää tuollainen näyttely ja hyväksyä fitnesslajin urheilija menestyneiden urheilijoiden joukkoon? Ikinä?   Fitnesstähän ei urheiluksi lasketa. Anna Virmajoki voitti sunnuntaina bikini fitneksen maailmanmestaruuden ja asia kyllä huomioitiin mediassa, sillä ainakin Iltalehti julkaisi tästä uutisen... Viihdesivuillaan. Jep jep. Viihdettähän tämä on. Urheilun kanssa mitään tekemistä ole. Eat Natural oli erinomaisen makuinen välipalapatukka. Ja on muuten gluteeniton. Bongasin Porista tämän linja-autoaseman kahviosta, kun monestihan gluteenittomia patukoita saa etsiä luontaistuotekaupois

Eilen vietettiin valmistujaiset nro 1. Eli kahvittelut sukulaisille tai oikeastaan ihan vaan lähipiirille. Ensi viikonloppuna sitten kestitään lähimmät kaverit. En aluksi edes ajatellut, että tarvitsisi mitään sen kummempia juhlia järjestää, mutta olihan tuo loppujen lopuksi aika mukava hetkeksi pysähtyä ja arvostaa suoritustaan. Pitäisiköhän sitä meidän kaikkien muistaa aina välillä olla ylpeitä saavutuksistamme? Joskus istahtaa alas ja miettiä, että tulipahan tehtyä töitä ja saavutettua jotakin hienoa. Eikä vain niin, että kun yksi homma on valmis, niin heti pohtimaan, että mitähän sitten seuraavaksi. Niin minä ainakin aina teen. Nyt on pohdinnassa, että mitenkähän itseään kouluttaisi seuraavaksi liikunnan saralla. Kahvakuulaa, kuntosaliohjausta, personal trainer -koulutusta? Toisaalta, eikö tämä elämä jatkuvaa opiskelua olekin? Daim- ja Mariannekeksejä väsäsin myyjäisiin, aika herkullisia olivat.   Uusia haasteita kouluttautumisen lisäksi tarvitsen jatkuvasti treenisalilla.

Oksana toinen tämän vuoden Olympiassa. Voittaa olisi saanut mutta tuli yllätysvoittaja tänä vuonna. Not. Tässä Oksanan vapari. Rockteema ei ihan liikekieleen parhaiten sovellu mutta minuunhan tällainen tyyli iskee aina :D Top 3 Fitness Routines: Oksana Grishina - 2012 Olympia