PetraBettina

Olen toisinaan meinannut vaivua epätoivoon tämän nykyajan "jokainen nettiä lukenut on ravitsemuksen ammattilainen"-trendin kanssa, mutta onneksi tulee hetkiä, jolloin luottamus omaan työhön ja tekemiseen palaa. Ne hetket syntyvät silloin, kun tapaa ihmisiä, joita on neuvoillaan pystynyt auttamaan. Silloin, kun todetaan että rasvan laadun muuttaminen on todella vaikuttanut veren rasva-arvoihin ja vielä varsin merkittävästi. Silloin, kun pienillä muutoksilla kohti tasapainoisempaa ruokavaliota saadaan selkeää näyttöä muutosten terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Silloin kun huomataan, että suuri muutos olikin pieniä tekoja. Silloin sitä aina muistaa, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin syödä monipuolisesti ja ilman sen kummempia erityisruokavalioita tai kieltäytymisiä. Ravitsemuksen asiantuntijoitahan on julkisuudessakin tarjolla vaikka mihinkä lähtöön. Miksi suurimman suosion sitten tuntuvat saavan muut kuin ravitsemusterapeutit? Tuntuu, että ravitsemusterapeutt

Tai ei Buranan mutta sen halvemman vastaavan version. Eikös ne Buranan nimellä kaikki puhekielessä kulje? Joka tapauksessa ensin iski flunssa, johon kyseistä tavaraa tarvittiin. Kummallista kyllä, olen tänä vuonna ollut useasti kovassa flunssassa, kun aiemmin sitä ei tapahtunut juuri koskaan. Kovasti olen pohtinut mikä tähän voisi olla syynä. Erityisen stressaava vuosi? Liian vähän liikuntaa? Huono ruokavalio? Vitamiinivalmisteiden puuttuminen? Ja jos syynä on vitamiinit, niin mitä pitäisi popsia ja paljonko? C-vitamiinia, D-vitamiinia, monivitamiinia? C-vitamiinilla kai ei todellisuudessa ihan järin suurta vaikutusta ole, tiedä sitten jos sitä grammakaupalla popsisi. D-vitamiinista saadaan ehkä tulevaisuudessa lääke kaikkeen mahdolliseen vaivaan, niin moneen asiaan sitä on viime aikoina yhdistetty mutta varsinaista näyttöä ei vielä kaikesta ole. Miten sitten pitäisi syödä? Ehkä olen syönyt hieman normaalia enemmän herkkuja mutta ei kai se kenestäkään sairasta tee? Vai tekeekö? Vai p

Tämän vuoden Expo tuli sitten seurailtua kotisohvalta. Ihania naisia oli hirveen paljon lavalla. Fitness-sarjassa saatiin jälleen uusi Suomen mestari, kun Eveliina Tistelgren tuli uutena kilpailijana ja vei koko potin. Kaikki sarjan tytöt näyttivät hyvältä, mikä on hienoa mutta melko kapeahan tuo line up jälleen oli. Onneksi kuitenkin tasokas :) Vapareista olen nähnyt vaan Jyväskylän kisojen videot ja niiden perusteella tykkäsin eniten Johannan vaparista. Hieman erilainen tunnelma ja koreografia, joka etenee ilman pysähdyksiä vaatien ilmaisultakin hieman enemmän. Fysiikan osalta Eveliina T. oli ainakin omaan silmään selkeä ykkönen. Tästäpä sitten tsemppiä ja motivaatiota jälleen omaankin tekemiseen! Hyviä treenejä nyt onkin alla. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, joten homma tuntuu toimivan. Viimeisen viikon treenejä: Jalat Kyykky smithissä x4 Jalkaprässi x 3 Askelkyykkykävely kahvakuulien kanssa x4 (+ilman kun ne oli välillä pakko jättää matkan    varrelle...) Takareidet istu

  Syksyn kisakausi on käynnissä ja kisojen seuraaminen kotoa käsin on ihan syvältä. En tarkoita, että pitäisi olla kisakatsomossa vaan että pitäisi olla lavalla. Pitäisi saada tehdä viimeisen viikon tyhjennystä ja hiilaritankkausta, pakata kisakassia, haistella Jan Tanan tuoksua, juoda litroittain vettä, stressata ja fiilistellä. Olla hirmu tyytyväinen matkaansa ja saavutuksiinsa jo ennen kilpailua.   Nyt kisavideoita katsellessa jälleen huomaa, kuinka se vaparifitness vaan edelleen kiehtoo. Tein jo kerran päätöksen, että se on osaltani ohi mutta huomaan hieman pyörtäväni tuota päätöstä. Ei parane sanoa ei koskaan. Vaparin puuttuminenhan kyllä helpottaisi asioita jonkin verran. Treeneissä saisi keskittyä vain salitreeniin ja aerobiseen, ei tarvitsisi miettiä vapariin liittyvien ominaisuuksien ja koreografian harjoittelua. Kisoissa saisi pumppailla rauhassa ja levitellä öljyä ilman kiirettä. Ei tarvitsisi miettiä, että lavalla pyöriminen suttaa värin, joka muutenkin ongelmaiholle