PetraBettina

Selkätreeniä tänään: Kevennetty leuanveto x 3 Tuettu kulmasoutu x 3 Ylätalja lapiokahvalla x 3 Alatalja x 3 Pull down x 4 Lisäksi vähän hauista: Seisten kulmatangolla x 3 Istuen käsipainoilla x 3 Vasarakäännöt vuorokäsin x 4 Jeah. Eiköhän tässä päästä taas rytmiin, aivan mahtava fiilis treenata! Huomenna sitten vappu ja ystäviä, voiskohan paljon paremmin enää mennä? Erinomaista vappua kaikille! Olkaahan kiltisti.

1. Rautaa! Painojen pitää kolista ja tankojen heilua. Ylätaljan lapiokahvasta pitää tulla känsiä ja sen pitää haista pahalle. Kaikenlaiset muovivemputtimet on ihan syvältä. 2. Rauhaa Kymmenen ihmistä saman peilin edessä ei ole hyvä. Pohdit mihin väliin mahdut, mitkä lattialla lojuvista painoista ovat vapaat ja ketä häiritset missäkin kohtaa. En ole halua ihmisiä iholleni muutenkaan, miksi haluaisin salilla? 3. Treenimeininkiä Kaikkien ei tarvitse vääntää hampaat irvessä, mutta jos salille on tultu vaan juoruamaan tai esittäytymään, voisi jättää myös tulematta. Ja jos satun hikoamaan, ähisemään tai puhisemaan, niin minua ei tarvitse tuijottaa, kiitos. 4. Salietiketti Ja sitä ymmärtäviä ihmisiä. Treenaamaan ei tarvitse tulla kymmenen jätkän porukalla, joista yksi tekee ja muut huutavat vieressä. Painot saa ottaa pois laitteesta kun lopettaa (on aivan käsittämätöntä, että tämä ei vieläkään joka paikassa ole itsestäänselvyys!) ja tarvittaessa muita treenaajia voi auttaa. Jos

...mutta on kohta oleva. Sillä nyt riitti tämä laiskottelu! Viimeiset 10 vuotta olen juossut tulisilla hiilillä ilman pysähtymistä. Olen jatkuvasti opiskellut, jonka lisäksi olen tehnyt todella paljon töitä, ohjannut tunteja, käynyt koulutuksia ja kilpaurheillut. En ole ikinä ajatellutkaan muunlaista elämää eikä se mielestäni ole ollut erityisen rankkaa. Mutta tänä keväänä oli pakko himmata. Olen ilmeisesti tullut vanhaksi, sillä enää ei jaksa huhkia. Jätin omat treenit taka-alalle ja keskityin kouluun ja töihin. Ja niin on menty koko kevät. Kunnollisen salitreenin olen tehnyt viimeksi ehkä helmikuussa, mikä on aika järkyttävä ajatus, sillä en ole ikinä eläissäni pitänyt näin pitkää treenitaukoa. Tokihan olen käynyt tunneilla ja muuta, mutta ei se suuriin treenimääriin tottuneelle ole sama asia. Miten sitten päästä takaisin vanhaan rytmiin? Kaikella on aikansa, kertoi minulle ystäväni kun aloitin viiden vuoden opiskelu-urakkani uudessa kaupungissa. Niinpä, ja nyt se aika on o

Olen saanut viime viikkoina runsaasti palautetta ohjaamisistani, kun olen kertonut asiakkaille poistuvani kaupungista. Kaikki tuo käsittämättömän hieno palaute on saanut pohtimaan ohjaajan merkitystä ryhmäliikunnassa. Onko se oikeasti tärkeää kuka siellä edessä huitoo vai ovatko asiakkaani vain erityisen kohteliaita? Olen saanut ihanaa palautetta siitä, miten olen erityisen hyvä tsemppaamaan, miten minusta huokuu liikunnan ilo ja miten olen saanut ihmisiä innostumaan liikkumisesta. Nämä asiat kertovat, että olen onnistunut siinä, mitä haluan tuoda esiin ja mitä mielestäni ohjaajan pitäisikin edustaa. Liikunnan ilo ja hyvä olo ovat tärkeimpiä asioita. Totta kai on hienoa, että samalla saa myös terveysvaikutuksia, vaikuttaa kehon koostumukseen ja hallitsee painoaan, mutta eihän kukaan jaksaisi ikäänsä liikkua, mikäli siitä ei nauttisi. Eniten ryhmäliikunnassa rakastan sitä tunnetta, kun tunnilla vedetään yhdessä hyvällä fiiliksellä treeni läpi. Rankemmilla tunneilla ryhmä auttaa tsempp

En jaksa tätä jatkuvaa pitää tehdä sitä tätä ja tota -meininkiä. Tänäänkin on "vapaapäivä" ja olen tehnyt gradua, pakannut tavaroita, käynyt läpi ensi viikon tunteja, lukenut lopputenttiin ja tehnyt sitten vähän lisää gradua ja ensi viikon muita kouluhommia. Edes treenaamaan en ehtinyt, kun juutuin tähän koneelle. Pitäisi pitää tulosseminaari ensi viikolla, niin pitäisi kai olla jotain tuloksia, mitä esittää...vai miten se menee? Kaksi viikkoa tätä hullunmyllyä jäljellä! Sitten olen jo Porissa tekemässä viimeistä harjoittelua. Gradun viimeistely kyllä jää harjoittelun ajalle, mutta ei haittaa. Eipähän ole muita töitä silloin. Jotta saan ajatukset hetkeksi pois siitä mielenkiintoisesta sepelvaltimotaudista, ajattelin tehdä Tiinan treenit -blogista saadun haasteen eli seitsemän random-asiaa blogin pitäjästä. Tässä siis diibadaabaa minusta. 1. Koulussa rakastin äidinkieltä ja matematiikkaa. Luin paljon kirjoja ja haaveilin ammatista kirjallisuuden tai kirjoittamisen paris