PetraBettina

Lomaaaaa! Seuraavat 10 päivää, ou jee. Aloitin lomani huonolla aamulenkillä (jostain syystä pisti koko ajan ja olin lisäksi ihan ylipukeutunut ja meinasin saada lämpöhalvauksen) sekä erinomaisella jalkatreenillä. Kohta suuntaan nokkani kohta länsirannikkoa, jossa viikko kuluu ilman sen suurempia suunnitelmia. Suunnitelmat on lähinnä treenata lujaa, huilata sopivasti, nähdä kavereita sekä käydä viikon keskivaiheilla Tampereella kisa-asuja sovittamassa. Eilen tein vaparista ensimmäisen kunnollisen kokonaisen, kun sain vanhan kilpa-aerobickaverin yleisöksi. Kokonainen sujui hyvin muutamaa pikkuvirhettä lukuunottamatta ja jaksoin sen ihan mallikkaasti. Ohjelma on tällä kertaa melko raskas, sillä biitti siinä on noin miljoona ja vaikeusosiakin riittävästi. Mutta ihana sitä on tehdä ja hioa! Kaverin kanssa pohdittiin vielä eilen tarkennuksia muutamiin kohtiin, joten nyt olo ohjelman suhteen on melko luottavainen. Se vain vaatii vielä toistoja, toistoja, toistoja. Ja toistoja. Nälkä vaanii

Rihanna-look, melko hienosti väänsi kaveri fledan Rihanna-kuntoon ;) Olen ehkä parantunut. Nimittäin sairaudesta nimeltä aikuistuminen. Yllättävän kauan sitä jo sairastinkin. Luulen, että nyt ollaan palattu takaisin vanhaan diagnoosiin ´ikuinen teini-ikäinen`. Kuinka pitkälle voi elää "parikymppisen elämää" eli tulla ja mennä miten huvittaa ilman kissoja, koiria, lapsia ja omaa mansikkamaata? No, jos ajattelee kuin teini-ikäinen, niin kai ihan just niin kauan kuin huvittaa. Palasin Helsingistä. Olisin voinut kyllä jäädäkin. Niin paljon kuin Poria rakastankin, niin kyllä aina Helsingistä palaaminen joko Poriin tai varsinkin tänne Kuopioon, tuntuu siltä kuin kuolleeseen kaupunkiin palaisi. Kunnes sitä taas tottuu tähän menoon ja alkaa pitää kotikadun neljän auton jonoa liikenneruuhkana. Jep jep. On nälkä. Ja univelkaa. Jotenkin hysteerinen olo. On liikaa energiaa eikä kuitenkaan ole. Mutta hyvä fiilis tästä hommasta.  Stepiä ja Attackia tänään. Yhden vapaapäivän jälkeen tak

Maanantaiaamuna oli harmaata ja satoi vettä taivaan täydeltä. Piti kaivaa vedenkestävä syystakki ja hanskatkin varmuuden vuoksi esiin, kun lähti pyörällä salille. Matkalla sade loppui ja ilma tuoksui syksylle. Syksy on ihanaa aikaa. Syksy tuoksuu kisoilta, jännitykseltä ja kaikelta uudelta. Koulun alku lähestyy; tekee mieli mennä ostamaan penaali ja kyniä niin kuin lapsena. Ilmat viilenevät; kaapista saa kaivaa toisenlaista vaatetta päälle. Kisat ovat ihan kohta; onhan kaikki käytännön asiat hoidettu, joko jännittää, mikä on kunto, miten paljon ihmistä voi nälättää? Olen ilmeisesti jotenkin välitilan ihminen, sillä rakastan kevättä ja syksyä. Talvea vihaan sydämeni pohjasta eikä kesä herätä minussa juurikaan tunteita. Kevät ja syksy taas tuoksuvat niin monille uusille asioille. Ihmeellinen onnellisuuden tunne kävi kylässä sateisena maanantaiaamuna. Viime yönä nukuin huonosti ja heräsin useasti. Joskus aamuyöstä päätin ottaa kellosta herätyksen pois ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa

Suuri rakkauteni: Puijon portaat Huipputreeniä! Ja parasta Puijon portaat on aikaisin aamulla kun aurinko paistaa, on rauhallista ja korvakuulokkeissa pauhaa "Paina paina, siedä siedä, jaksaa jaksaa!" Ja seuraavana päivänä tietää pohkeissaan tehneensä. Tämä on vähän tällaista vuoristorataa tämä touhu. Eilen olin ihan ärsyyntynyt ja kiukkuinen, kun mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan, vaikka kaikkeni teen. Sitten treffasin koutsin, jonka silmään edistystä oli hieman tapahtunut, mikä paransi sitten omaakin fiilistä. Ja tänään näkyi puntarillakin pikkuisen pienempiä lukemia kuin ennen, joten olo alkaa taas olla luottavaisempi. Mutta tänään väsyttää. Tänään väsyttää ihan hillittömästi. Kävin treenaamassa vaparia ja mietin kotiin kävellessä vain, että "jokainen askel vie kohti kotia, ei enää montaa, kävele vain, jaksat kyllä". Ja matka sentään oli ehkä 400 m ;) No mutta, kohta taas vähän tankkaillaan, niin sitten ehkä jaksan taas paremmin. Sunnuntaina pitää jaksaa bai