PetraBettina

Luin tänään lehdestä, että rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hallelujaa. Maidon proteiineja ei kuulemma saisi nautti ilman "terveellistä" maitorasvaa. Ja tämä on siis "täyttä faktaa" haastatellun lääkärin mielestä (tähänkin tekisi mieli laittaa hakaset: "lääkäri"). Siis mistä näitä juttuja sikiää? Yksi suosii maitorasvaa, toisen mielestä ihminen ei tarvitse maitoa lainkaan ja meidän kolmansien mielestä maitoa tulisi nauttia ja mielellään rasvattomana. Ja jokainen on tietysti oikeassa. Hmmm. Emmekö me nyt kuitenkin tarvitse kalsiumia ihan läpi elämän? Ja juu kyllä, kalsiumia saa muistakin lähteistä kuin maidosta, on vain huomattavasti helpompi juoda 7 dl maitoa kuin syödä 1,2 kg jäävuorisalaattia. 100 grammasta silakkaa saa muuten lähes puolet päivän kalsiumtarpeesta ja lisäksi hyviä rasvoja, se on myös oikein hyvä vaihtoehto ja lisä ruokavalioon! Maidon juomista puoltaa myös siihen lisätty D-vitamiini. Suomalaiset saavat jatkuvasti liian vähän

Kriisi. Väliaikaisesti uusi treenipaikka. En jaksa keskustaelämiseen tottuneena pyöräillä pelipaikalle asti, en löydä oikeita laitteita kuin vasta kiertäessäni salin kaikki neljä(!) puolta pari kertaa läpi enkä tunne siellä ihmisiä tarpeeksi hyvin, että kehtaisin pyytää varmistamaan tai muuten vain alkaa höpöttelemään. Kyllä hyvissä treeneissä nyt pitää suustaan kiinni jäädä ennen kuin pääsee kotiin lähtemään ;) Puuh. Rutiineihin ei saisi juuttua, mutta minkäs teet. Positiivisenä asiana voidaan pitää sitä, että totutusta täysin erilaiset laitteet ja painot haastavat varmasti eri tavalla ja sitä saa uudenlaista tuntumaa treeneihin. Matkailu avartaa, joten pitää ottaa kaikki hyöty irti sellaisista laitteista, joita ei kotisalilta löydy ja etsiä tämän salin parhaat seikat. Sali on mukava paikka, sillä siellä ei kukaan katso kieroon, kun kertoo kilpailevansa fitneksessä. Erinäisissä muissa tilanteissa olen tällä viikolla tuntenut itseni hölmöksi lajista kertoessani. Miten minä, tuleva ra

Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun välillä yhtäkkiä havahtuu ajatukseen siitä, miten hyvin kaikki on. Murheet ei paina ja elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita. Mukava työpaikka, mielenkiintoinen opiskeluala, haastava harrastus ja ihania ihmisiä ympärillä. Elämä on sopivassa suhteessa kiirettä ja leppoisuutta eikä mikään estekään vaikuta ylitsepääsemättömältä. Edes Kuopio ei ärsytä. Ainakaan paljoa. Melko huolestuttavaa. Pitäisiköhän alkaa keksiä ongelmia, jotta olisi jotain valitettavaa?

Montako kertaa fitnessurheilija kuulee dieetillään kysymykset "Onko tossa mitään järkeä?", "Onko toi sen arvoista?", "Eikö sua harmita kun kesä menee ihan pilalle?", "Ootko sä ihan hullu?". Ei, on, ei, olen. Jos mielestäni dieetti pilaisi kesäni, miksi ihmeessä lähtisin koko hommaan mukaan? Jos tämä ei olisi sen arvoista, miksi tätä harrastaisin (huikeiden palkintorahojen ja suuren kansansuosion vuoksiko?)? Näin dieetin jälleen lähestyessä kolmannen kerran, saan yhä enemmän kyselyjä mielenterveydestäni. Ja ohitan ne samalla tavalla kuin aina ennenkin; minä teen tätä, vedä sinä sitä siideriä koko kesä, ihan hirveästi ei sinun mielipide kiinnosta. Veikkaanpa, etten ole yhtään sinua onnettomampi tämän kesän aikana. Ihmisten on hirvittävän vaikea käsittää, että kesästä voisi nauttia ilman tiettyä ruokaa tai juomaa. Tai että kurinalaisuus voisi olla nautinnollista. Tai että ihan oikeasti voisin saada dieetistä enemmän kuin kaikista kesän bilekerrois